Kulttuuriomaisuuden suojelu osana kokonaisturvallisuutta ja investointina tulevaisuuteen

Kulttuuriomaisuuden suojelu osana kokonaisturvallisuutta ja investointina tulevaisuuteen

YK:n kasvatus- tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon alaisen ns. Haagin vuoden 1954 sopimus täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti tämän kunniaksi lokakuun alussa juhlaseminaarin yhteistyössä Helsingin yliopiston, Museoviraston ja Suomen Unesco-toimikunnan kanssa. Sopimus koskee kulttuuriomaisuuden suojelua aseellisten selkkausten sattuessa. Seminaarissa tarkasteltiin sopimuksen merkitystä tänä päivänä ja Suomen kansallisia toimenpiteitä sopimusvelvoitteiden toteuttamiseksi. Tapahtuma keräsi paikalle noin 80 osallistujaa, lisäksi suoratoistolla oli seuraajia kautta maan.

Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala totesi alkutervehdyksessään Haagin sopimuksen ajankohtaisuuden, mikä näkemys toistui myöhemmin monessa muussakin puheenvuorossa, ja näki Suomella olevan vahvaa asiantuntemusta ja hyvät valmiudet varautua kriisitilanteisiin ja suojella kulttuuriomaisuuttaan.

Pääalustusten myötä kuultiin moninaisia näkökulmia sopimukseen.
Unescon merkitystä kulttuuriperinnön vaalijana globaalilla tasolla useiden kansainvälisten sopimustensa kautta, ml. sopimus kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin ja viennin ehkäisemiseksi, tarkasteltiin juhlaseminaarin alussa. Unesco onkin YK-järjestelmässä keskeinen toimija tarkasteltaessa kulttuurin ja kulttuuripolitiikan merkitystä ihmisoikeuksien, rauhan ja kestävän kehityksen edistäjinä.

Sopimukseen liittyvä kansainvälinen komitea puolestaan seuraa ja ohjeistaa sopimuksen toteuttamista, päättää sopimusrahastoista kohteille annettavista tuista sekä kohteille mahdollisesti annettavan tehostetun suojelun statuksesta. Tärkeää on myös edistää sopimuksen vahvistumista kohti universaalimpaa täytäntöönpanoa ja sen myötä välillisesti myös vahvistaa kansainvälistä sääntöperustaista järjestelmää.

Valitettavia ja järkyttäviä ovat tilanteessa, jossa hyökkääjäosapuoli ei kohdenna iskujaan vain sotakoneistoon, vaan koettaa myös tuhota hyökkäämänsä maan kulttuuriomaisuuden, kielen ja kansallisen muistin. Niin on juuri tapahtumassa Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaa kohtaan.

Kansallinen yhteistyö myös tärkeä

Varautumistoimien kansallinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka kulttuuripalvelujen ylläpitäminen ja kulttuuriomaisuuden suojelu on tunnistettu osaksi henkistä kriisinkestävyyttä Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa jo vuonna 2017, silti kulttuuriperintötoimijat tunnistetaan suomalaisessa kokonaisturvallisuusverkostossa yhä heikohkosti.

Suomi on sitoutunut noudattamaan sodan oikeussääntöjä ja niiden rikkominen on kriminalisoitu laissa. Sotilaallinen voimankäyttö on hyvin säädeltyä, kunhan kaikki konfliktin osapuolet noudattavat sopimuksia. Yksilön osalta kyse on myös moraaliin liittyvä asia. Sotilaan tulee tuntea tekevänsä oikeita ja oikean suuruisia asioita. Varautuminen ja ennalta suunnittelu, jossa huomioidaan myös merkittävät kulttuurikohteet, on oleellista, samoin kuin eri osapuolten välinen yhteinen harjoittelu.

Pelastustoimi on kiinteä osana suomalaista kokonaisturvallisuutta. Suomessa siviili- ja sotilastoiminnan yhteistyö onkin vahvaa. Alueellinen yhteistyö ja alueellinen tuntemus ovat pelastustoimen osalta samalla tärkeitä. Suomi on mukana lisäksi moninaisessa kansainvälisessä pelastustoimen yhteistyössä, esimerkiksi Pohjoismaisten, EU kuin NATO -yhteyksiensä kautta.

Digitoinnin merkitys kulttuuriomaisuudelle

Seminaarin päättänyt paneeli tarkasteli kulttuuriomaisuutta investointina tulevaisuuteen. Keskustelulla nousi keskeisesti esiin kulttuuriperinnön digitoinnin merkitys koskien niin arkistokokoelmia kuin kiinteiden esineiden ja kohteiden kuvantamista. Digitaalinen materiaalin etuna on sen helppous tallentaa, kopioida ja siirtää tietoa.

Lisäksi pohdittiin Haagin sopimuksen noudattamisen vaikeutta käytännössä kriisialueilla ottaen huomioon, että kriisiosapuolet eivät suinkaan aina ole sopimusosapuolia tai edes valtioita. Tässä yhteydessä nähtiin tärkeäksi tietoisuuden lisääminen ja koulutus niin, että jokainen ihminen ymmärtäisi kulttuuriperinnön arvon ja sopimuksen tarkoitusperän. Yleisökysymyksen innoittamana tarkasteltiin myös kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen osallistumista kulttuuriomaisuuden suojelun varautumistyöhön. Tärkeänä nähtiin yhteistyökumppanien asiantuntemuksen oikeanlainen hyödyntäminen niin, että yhteistyön lisäarvo on paras mahdollinen.

Tapahtuman moderaattori, ylijohtaja Elina Anttila päätti tilaisuuden kiittämällä kaikkia osallisia ja toteamalla kulttuuriperinnön merkityksen tulleen hyvin selväksi, näin myös kriisien jälkeisessä jälleenrakennusvaiheissa. Tapahtuma onnistui myös valottamaan Unescon merkittävää roolia kulttuuriperinnön vaalijana ja esitysten aikana kuultiin hyviä näkökulmia ja avauksia.

Tapahtumasivulta löydät tilaisuuden materiaalit, kuten tallenne, ohjelma ja puhujien esitykset.