Utopian voima: lamaannuksen vastalääkkeeksi tarvitaan poliittista kuvittelukykyä

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2026.

Kuuntele juttu tai .

Eduskuntavaalit lähestyvät. Poliitikot lupailevat meille kilpaa niukkuutta, leikkauksia ja veronkorotuksia. Velkavuori ei peitä näkyvistä isompia kriisejä, ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Demokratia ja sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestelmä ovat nekin hätää kärsimässä, ainakin maailmalla.

Tulevaisuus ei hääppöiseltä näytä.

- Julkista keskustelua hallitsee nyt voimakkaasti vaihtoehdottomuus. Ajatellaan, että asiat menevät vielä huonompaan suuntaan ja yritetään vain hillitä pahimpia mahdollisia skenaarioita, poliittisen historian tutkija kuvaa.

Entä jos visioisikin vaihtoehtoista valoisampaa tulevaisuutta, parempaa maailmaa, jopa suoranaisia utopioita? Vai ovatko utopiat haihattelijoiden luomuksia, tuhoon tuomittuja?

Eivät välttämättä: parhaimmillaan ne ovat vakavasti otettavia työkaluja, joiden avulla voi nostaa esiin yhteiskunnan ongelmia, etsiä niihin ratkaisuja ja rakentaa nykyistä parempaa maailmaa, tutkijat arvioivat. Ihanteen ja todellisuuden välisen kuilun näkyväksi tekeminen voisi motivoida ihmisiä muutokseen.

Ennen muuta utooppinen ajattelu avaisi meille näkymiä vaihtoehtoisiin maailmoihin ja tulevaisuuksiin.

Mahdoton toteutuu

Ilman hurjaakin visiointia ajattelumme ja käsityksemme siitä, mikä on mahdollista, helposti kapenee ja jumiutuu. Saatamme hukata suunnan, joka voisi viedä kohti jotain nykyistä parempaa.

Kestävyystutkija kuitenkin muistuttaa, että utopian tai ihannekuvan ei välttämättä ole tarkoituskaan toteutua sellaisenaan.

- Pitää olla iso unelma, jotta pienet vähittäiset muutokset voivat toteutua.

Utopioiden voimaa ei pidä vähätellä. Historia osoittaa, että joskus mahdottomalta tuntuneesta on saattanut myöhemmin tulla arkipäivää. Esimerkkejä riittää: naisten äänioikeus, hyvinvointivaltio, demokratia.

- Käytännössä osa meistä elää lähestulkoon utopiaa tällä hetkellä, taidehistorioitsija sanoo.

Aivan totta: keskiluokkaisen, hyvin toimeentulevan suomalaisen elämä voi näyttää vaikkapa Kabulissa asuvan teinitytön silmin hyvinkin utopistiselta.

Uskon mureneminen

Aikaamme on joskus moitittu utopiattomaksi. Aution mukaan väite on liian yksioikoinen. Esimerkiksi teknologiaan liittyvä utooppinen ajattelu on hyvinkin voimissaan. Amerikassa robottitaksit ajelevat jo.

- Monet uskovat tekoälyn ratkovan ihmiskunnan suuret ongelmat.

Kasvatustieteilijä taas ajattelee kuluttamista korostavan länsimaisen kulttuurin olevan jonkinlaista piiloista utopiaa.

- Kuvittelemme materiaa kuluttamalla saavuttavamme kaikkea hyvää: onnea, kauneutta ja ikuista nuoruutta. Siinä sivussa tuhoamme ympäristöä ja pidämme yllä ilmastonmuutosta, Kurenlahti sanoo.

Perinteiset materiaaliselle kasvulle perustuvat sosiaaliset utopiat ovat olleet vaikeuksissa jo 1960-1970-luvulta lähtien, Autio sanoo. Taannoinen öljykriisi ja keskustelu planetaarisista rajoista murensivat uskoa loputtomaan kulutukseen.

- Kaikille tasaisemmin ja kestävämmin hyvää lupaavat tulevaisuudenkuvat ovat tällä hetkellä marginaalissa, Frans Autio arvioi.

Velkojen nollaus

Entä millaisia nykypäivän utopiat voisivat tutkijoiden mukaan olla? Valtteri Aaltonen listaa liudan erilaisia utopioita, joihin hän on ammentanut innoitusta edesmenneeltä yhdysvaltalaiselta antropologilta David Graeberilta.

Hän maalailee tavallisten ihmisten ja valtion velkojen nollaamista, rajojen poistamista valtioiden väliltä, työnteon vähentämistä, kasvisperäiseen ravintoon siirtymistä ja vaalien vaihtamista arvontaan.

- Historia todistaa, että velat on jätetty usein maksamatta tai on annettu anteeksi, Aaltonen huomauttaa.

Pahimmillaan tiukka velkalinja on johtanut kohtalokkaisiin tapahtumaketjuihin. Yksi esimerkki on ensimmäisen maailmansodan jälkeinen kansallissosialistien nousu Saksassa hyperinflaation ja "häpeärauhan" siivittämänä.

- Jos tällaiseen lähdettäisiin, velat pitäisi antaa anteeksi täysin yllättäen, jotta ihmiset eivät hamstraisi lainaa. Olisi mielenkiintoista nähdä, mistä poliitikot puhuisivat, kun valtion velka olisi pyyhitty pois.

Yhteisö kuvittelemaan

Toisessa Aaltosen esittelemässä utopiassa kansanedustajat valittaisiin vaalien sijaan arvalla tehtävään halukkaiden kansalaisten joukosta.

- Tällaisessa järjestelmässä poliitikkojen ei tarvitsisi miettiä päätöksiä tehdessään, miten heidän käy seuraavissa vaaleissa. Ei tarvitsisi keskustella vaalikampanjoiden koosta ja rahoituksesta. Järjestelmä edellyttäisi kansalaisten kouluttamista niin, että he pystyisivät työskentelemään kansanedustajina.

Aaltonen on ehdottanut, että vastaavaa tapaa käytettäisiin hänen lastensa alakoulun oppilaskunnan hallituksen valitsemiseen. Koulu on kokeillut tapaa yhtenä vuonna.

Myös Heikki Haara kannattaa demokratian laajentamista.

- Utooppinen ajattelu voisi näyttää meille jonkinlaisen vastakuvan ja toisi esiin nykyisen poliittisen järjestelmän rajat ja epäoikeudenmukaisuudet.

Tarvittaisiin poliittista kuvittelukykyä. Se on välttämätöntä, jotta asioita saadaan parannettua, Haara sanoo. Voisipa tämän hetken utopia olla myös kritiikkiä vallalla olevalle individualismille. Haara visioi yhteisöllistä hyvinvointia, tasa-arvoa ja kollektiivista vastuuta korostavaa maailmaa.

- Nyt monet yhteiskunnalliset ongelmat typistetään yksilön vastuulla oleviksi kysymyksiksi. Toisinkin voisi olla, hän tuumaa.

Mahdollisuus haaveiluun ja utopioiden kehittämiseen ei tietenkään ole vain tutkijoiden tai poliitikkojen yksinoikeus. Se on luvallista aivan kaikille.

Lajien tasapaino

Ekologisten rajojen tunnustaminen ja niiden mukaan toimiminen voisi Frans Aution mielestä olla yksi nykypäivän utopia.

Politiikan agendalla on jo pitkään ollut esimerkiksi hiilineutraalius, mutta toimet sen saavuttamiseksi eivät ainakaan toistaiseksi ole olleet kovin radikaaleja. Autio mainitsee yhtenä keinona työnteon merkittävän vähentämisen ja sitä kautta päästöjen supistamisen.

Myös Emma Kurenlahti visioi kulutusyhteiskunnasta irtaantumista ja siirtymistä hitaaseen, nykyistä harkitsevampaan, enemmän syitä ja seurauksia punnitsevaan järjestelmään.

- Nyt päätöksenteko on liian usein hätäistä reagoimista.

Tutkijat nostavat esiin myös monilajista näkökulmaa. Maailmaa pitäisi pohtia myös siitä vinkkelistä, mitä muutkin lajit kuin ihminen tarvitsevat hyvään elämään.

- Kaikissa utopioissa täytyisi pitää mielessä myös realismi. Pitäisi nähdä ihminen totuudenmukaisesti sekä hyvään että pahaan kykenevänä. Muutos parempaan ei onnistu, jos unohdamme tuhovoimamme, Kurenlahti sanoo.

Lasten ideat

Käsitys hyvästä ei ole välttämättä yksi ja ainoa. Yhden utopia voi olla toisen dystopia. Natsi-Saksakin oli aikoinaan yhdenlainen utopia.

- Jos utopiaa käyttää yhteiskunnan kehittämisen metodina, pitäisi mukaan saada erilaisia ihmisryhmiä ja eri tieteenaloja. Oman ryhmän sisällä halutaan usein samaa ja kuvitellaan, että se on paras kaikille, Kurenlahti toteaa.

Kasvatustieteilijä ottaisi työhön mukaan myös lapset ja nuoret. Lapsilta utooppinen ajattelu sujuu luontevammin kuin aikuisilta, jotka ovat monesti tuon taidon hukanneet.

- Lasten ja nuorten ottaminen mukaan vaatisi sitä, että heihin pitäisi suhtautua vakavasti. En tosin tiedä, miten tällainen asenne voitaisiin tässä yhteiskunnassa saavuttaa.

Utopian paluu?

Vaihtoehtoisten maailmojen kuvittelu ei välttämättä ole helppoa. Se vaatii olemassa olevasta irtaantumista ja annoksen uskallustakin. Naurunalaiseksi joutuminen voi hirvittää monia, ja visiointiin saatetaan suhtautua jopa vihamielisesti.

Utopioille on myös helppo esittää vasta-argumentteja. Esimerkiksi Aaltosen mainitsema velkojen nollaus nostaa heti mieleen kysymyksen siitä, miten pankkijärjestelmän kävisi.

- Vasta-argumentit ovat oikein tervetulleita. Nehän vievät keskustelua eteenpäin ja kehittävät visiota. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa ajatella, Valtteri Aaltonen sanoo.

Merkkejä utopioiden paluusta on näkyvissä. Heikki Haara on pannut merkille tiedeyhteisössä virinneitä keskusteluja. Emma Kurenlahti taas ajattelee uushenkisyyden nousun viittaavan siihen, että annamme itsellemme luvan kuvitella sellaista todellisuutta, joka ei ole näkyvissä.

Jäämme odottamaan, millainen utopia seuraavaksi käy toteen - tai mistä lainataan sopivia versoja toivoa juurruttamaan. Keskusteluun saa osallistua kuka vain. Vielä ehdimme.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.

Uutiskirje