Juho Mäki-Lohiluoma: Piittaamattomista kiinalaisalustoista on tullut Suomelle iso ongelma

Sääntelystä piittaamattomien kiinalaisalustojen volyymit ovat kasvaneet nopeasti.

Tuoreet Kaupan Liiton laskelmat osoittavat, että kyse on merkittävästä yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka vaatii ripeitä toimenpiteitä.

EU:n ulkopuolisten - 98 prosenttisesti kiinalaisten -verkkokauppojen kautta Suomeen tulevien pakettien määrä on kasvanut nopeasti. Tullin tilastojen mukaan suomalaisille kuluttajille saapui elokuussa EU:n ulkopuolelta etämyyntinä 6,2 miljoonaa tavaraerää, mikä oli 89,6 prosenttia edellisen vuoden vastaavaa kuukautta enemmän. Kasvu on ollut viime vuosina nopeaa, sillä koko vuonna 2023 tavaraeriä oli 3,4 miljoonaa, mikä jo itsessään oli merkittävää kasvua aiemmasta.

Ilmiön kasvu on ollut niin nopeaa, että ongelman kokoon ei Suomessa ole vielä täysin herätty. Se voidaan palastella ainakin reilun kilpailun ongelmaksi, ympäristöongelmaksi sekä julkisen talouden ja työllisyyden ongelmaksi.

Ensinnäkin kyse on reilun kilpailun ongelmasta. Kiinalaiset verkkokaupat eivät kasvata markkinaosuuttaan siksi, että ne olisivat parempia tai tehokkaampia, vaan siksi, että ne eivät joudun saman sääntelyn kohteeksi kuin eurooppalaiset toimijat. Kolmansista maista käsin toimivat, EU-sääntelystä piittaamattomat toimijat saavat kilpailuetua mm. tullittomuudesta sekä tuottajavastuuta koskevien kulujen ja monesti myös arvonlisäveron ohittamisesta. Myös eurooppalainen tiukka kuluttajasääntely lisää kilpailuetua toimijoille, jotka eivät siitä välitä. Kaupan Liitto on aiemmin laskenut, että pelkästään tuoteturvallisuussääntelyn noudattamatta jättäminen antaa kiinalaisille verkkokaupoille jopa 30-40 prosentin kilpailuedun.

Toiseksi kyse on ympäristöongelmasta. Tuotteiden kierrätettävyyttä, korjattavuutta ja ympäristövaikutuksia koskeva EU-sääntely kiristyy, mutta kiinalaisilta verkkoalustoilta Eurooppaan virtaava tavara ei tosiasiallisesti tule sääntelyn puitteisiin. Esimerkiksi tuotteiden materiaaleja ja siten kierrätettävyyttä koskevia tietoja on saatavilla vain aniharvoin. Heikkolaatuinen krääsä myös ylipäätään päätyy useammin roskakoriin.

Kolmanneksi kyse on merkittävästä julkisen talouden ja työllisyyden ongelmasta. Tämän osoittavat tuoreet Kaupan Liiton laskelmat, joiden mukaan 2024 Suomi sai EU:n ulkopuolelta tehdyistä alle 150 euron arvoisista verkko-ostoksista verotuloja vain 29,4 miljoonaa euroa. Jos nämä ostokset olisi tehty kotimaisista kaupoista, verokertymä olisi Kaupan Liiton laskelmien mukaan ollut 324,2 miljoonaa euroa, eli 11-kertainen nykytilanteeseen verrattuna. Jos verkko-ostokset olisivat korvautuneet vain 30-prosenttisesti Suomesta tehdyillä ostoksilla, kotimaahan jäänyt verokertymä olisi ollut silloinkin 97,2 miljoonaa euroa.

Lainsäädännön vaatimuksista piittaamattomien verkkoalustojen ja -kauppojen ongelma ei korjaannut millään yksittäisellä toimenpiteellä. Eurooppalaista sääntely- ja valvontamallia ei ole rakennettu vastaamaan nyt käsillä olevaan ilmiöön, jossa paketteja lähetetään yksittäisinä lähetyksinä ja valtavina määrinä. Tarvitaan siis laajaa sääntelyn päivittämistä: alle 150 euron lähetysten tullittomuus on poistettava ripeästi, paketeille on säädettävä käsittelymaksu ja Alv-järjestelmä IOSS:stä on tehtävä pakollinen, Euroopan komission valvontaroolia vahvistettava ja kolmansista maista käsin toimiville alustoille asemoitava niille kuuluva vastuu tuotteiden turvallisuudesta ja sääntelyn noudattamisesta. Kansallisesti voimme päättää valvonnan tehostamisesta. Kansallinen tehovalvonta yksin ei ongelmaa ratkaise, mutta se antaa arvokasta tietoa myytävien tuotteiden turvattomuudesta ja ongelman kokoluokasta.

Ehkä tärkeintä kuitenkin olisi, että haasteen laajuus tunnistettaisiin myös Suomessa oikein, ja sen ratkaisemiseen suunnattaisiin riittävästi fokusta. Kyse on jo nykyisin taloudellisilta vaikutuksiltaan merkittävästä ilmiöstä, jonka kasvuvauhti on huolestuttava.