EU:n itärajavyöhykkeet ja EastInvest – mitä tämä tarkoittaa Pohjois-Savolle

EU:n itärajavyöhykkeet ja EastInvest - mitä tämä tarkoittaa Pohjois-Savolle?

Pohjois-Savon maakuntajohtaja Tytti Määttä (oik.), Euroopan komission koheesioasioista ja uudistuksista vastaava varapuheenjohtaja Raffaele Fitto ja Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Satu Sikanen.

Terveisiä Brysselistä on tapanani sanoa. Tällä kertaa terveiset ovat pitkät, mutta jotain konkretiaakin on. Ainakin papereissa näkyy, että Pohjois-Savo on noteerattu.

Euroopan komissio julkaisi 18. helmikuuta tiedonannon EU:n itärajavyöhykkeistä otsikolla "Strong regions for a safe Europe". Lisäksi 26.2. käynnistettiin uusi EastInvest-rahoitusjärjestely. Kokonaisuus muodostaa ensimmäisen laajemman EU-tason strategisen avauksen, jossa itäraja-alueet kytketään suoraan Euroopan turvallisuus- ja resilienssipolitiikkaan.

Kyse on poliittisesta kehikosta, jossa yhdeksän jäsenmaan itäiset alueet - Suomi mukaan lukien - määritellään osaksi koko Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria.

EastInvest - mitä se on?

EastInvest kokoaa yhteen Euroopan investointipankkiryhmän, EBRD:n, Pohjoismaiden investointipankin ja muita rahoittajia. Tavoitteena on mobilisoida vuosina 2026-2027 vähintään 28 miljardia euroa julkisia ja yksityisiä investointeja itäraja-alueille. Joku voisi kuvata summaa sanalla "valtava".

Instrumentin keskeiset elementit ovat:

• lainarahoituksen saatavuuden parantaminen
• neuvontatuki hankkeille
• rahoittajien koordinaation vahvistaminen

Alueiden näkökulmasta keskeiset avoimet kysymykset liittyvät:

• rahoituksen kohdentumiskriteereihin
• kansalliseen vastinrahoitukseen
• valtiontukisääntöjen soveltamiseen
• alueiden rooliin priorisoinnissa

EastInvest voi parhaimmillaan toimia merkittävänä vipuvälineenä suurille infrastruktuuri-, energia- ja innovaatiohankkeille. Vaikutus riippuu kuitenkin siitä, miten vahvasti alueelliset kehittämisstrategiat kytketään rahoituksen ohjaukseen.

Resilienssi nostettiin osaksi aluepolitiikkaa - kokonaisturvallisuuden klusteri ja osaamiskes saa komissiolta tukea

Komission tiedonanto rakentuu viiden painopisteen varaan:

1. Turvallisuus ja puolustus
2. Investoinnit
3. Paikallisten vahvuuksien hyödyntäminen
4. Yhteydet ja saavutettavuus
5. Ihmiset

Paikallisten vahvuuksien osalta komission puheenjohtaja Ursula von der Lyenin puheessa korostuivat muun muassa metsät, maatalous, biomassat ja uusiutuva energia.

Merkittävä avaus on ajatus resilienssiklustereista - rajat ylittävistä yhteistyörakenteista, joissa yhdistyvät tutkimus, yritystoiminta, viranomaisyhteistyö ja varautuminen.

Tämä lähestymistapa siirtää turvallisuuskeskustelua pois yksinomaan rajavalvonnasta kohti laajempaa yhteiskunnallista kestävyyttä. Resilienssi ymmärretään taloudellisena, teknologisena ja sosiaalisena uudistumiskykynä. Komission edustajat kertoivatkin inspiroituneensa viime kesän seurantakomitean vierailusta Pohjois-Savossa.

Ainakin komission suosituksista voimme Pohjois-Savossakin saada selkänojaa tekemällemme työlle. Maakunnan strategiset kärkialat ovat kuin komission oppikirjamalli alueellisista vahvuuksista. Huomionarvoista kuitenkin on, että komissio ei tunne käsitettä kokonaisturvallisuus samalla tavalla kuin me sen jo ymmärrämme. Tässä meillä on edelleen työtä tehtävänä.

Komissio korostaa myös puolustusteollisuuden tuomia kerrannaisvaikutuksia aluetaloudelle. Tässä Pohjois-Savon yrityksillä tulee olemaan merkittävä rooli nyt kun tällä rahoituskaudella 90 miljoona euroa perinteisistä yritystuista ja kehittämisavustuksista tullaan myöntämään puolustusteollisuuteen ja kaksikäyttötuotteisiin.

Savilahti osana eurooppalaista kokonaisuutta - koheesiopolitiikkakin voi olla vaikuttavaa

Komission asiakirjassa nostetaan esiin Savilahden innovaatioekosysteemi. Savilahden esiin nostaminen osoittaa, että komissio tarkastelee koheesiota ja resilienssiäkin osaamiskeskittymien ja innovaatioekosysteemien sekä klustereiden kautta. Alueiden kyky yhdistää tutkimus, terveys-, bio- ja teknologiaosaaminen sekä yritystoiminta nähdään osana turvallisuuspolitiikkaa.

Tämä avaa mahdollisuuksia, mutta edellyttää myös strategista valmistautumista: hankekokonaisuuksien tulee olla riittävän suuria, vaikuttavia ja EU-tasolla perusteltuja. Suosituksena on liittyä osaksi eurooppalaisia klusteriverkostoja ja näin olemme Pohjois-Savossa tehneet ja tehneet myös kokonaisturvallisuuden osalta.

Komissio suosittaa erityistalousalueita ja painotta myös kansallista vastuuta

Tiedonannossa kannustetaan jäsenmaita:

• lisäämään taloudellisia kannustimia itäraja-alueille
• hyödyntämään valtiontukisääntöjen joustoja
• harkitsemaan erityistalousalueita

Tämä siirtää osan vastuusta kansalliselle tasolle. EU-kehikko mahdollistaa joustoja, mutta niiden käyttöönotto edellyttää valtiolta aktiivisia päätöksiä.

Keskustelu ei näin ollen rajoitu EU-rahoitukseen, vaan koskee laajemmin verotuksellisia ja investointikannustimia sekä kansallista aluepolitiikkaa.

Yhteydet ja saavutettavuus turvallisuuskysymyksenä

Saavutettavuus ja infrastruktuuri nousevat keskeiseen rooliin:

• TEN-T-verkko
• sotilaallinen liikkuvuus
• digitaalinen infrastruktuuri
• energiajärjestelmät ja uusiutuva energia

Itäraja-alueilla infrastruktuuri on samanaikaisesti kilpailukyky-, huoltovarmuus- ja turvallisuuskysymys. Investointien priorisoinnissa nämä ulottuvuudet kytkeytyvät aiempaa tiiviimmin toisiinsa.

Samalla olemme äärimmäisen huolissamme kattavan verkon liikenneinfrastruktuurin ja sitä kautta mm. Savon ja Karjalan ratojen rahoitusmahdollisuuksista EU:n tulevalla ohjelmakaudella, jotka näyttävät olemattomilta. Tämä tarkoittaa, että Itä-Suomen TEN-T asetuksen mukaiselle kattavalle verkolle, mukaan lukien Savon radalle, on varmistettava oma rahoituskehys tulevan hallitusohjelman yhteydessä. Lisäksi on linjattava EU-rahoituksen maksimaalisen hyödyntämisen tulokulmasta toisen pohjois-etelä -suuntaisen TEN-T -liikennekäytävän varmistaminen Suomeen seuraavan TEN-T -asetuksen tarkastelun yhteydessä. Tämä tarkoittaa luonnollisesti oleellista Savon radan, VT5:n ja Kuopion lentokentän eli viitoskäytävän kokonaisuutta.

Väestökehitys ja osaaminen

Komissio tunnistaa väestökadon, osaajapulan ja palvelurakenteen haasteet. Ratkaisuiksi esitetään:

• nuorten pysyvyyttä tukevia toimia
• ammatillisen koulutuksen vahvistamista
• ensiasumisen ratkaisuja
• paikallisyhteisöjen vahvistamista

Turvallisuuskehys laajenee näin myös sosiaaliseen kestävyyteen. Pitkällä aikavälillä alueiden elinvoima määrittää niiden resilienssin. Suomessa meillä on vielä paljon mahdollisuuksia ottaa käyttöön komission suosittamia välineitä. Älykkään sopeutumisen ratkaisut ovat yksi osa pakettia. Haluaisin kannustaa valtiota ja julkisia toimijoita aidosti pohtimaan uusia ratkaisuja muun muassa yksityisten kotitalouksien lainansaantivaikeuksiin. Suomessa tulisi jokaisella olla oikeus valita asuinpaikkansa. Nyt maaseudulle ja seutukaupunkeihin muutto estyy siksi, että pientäkään lainaa ei saa oman kodin ostamiseen.

Johtopäätökset Pohjois-Savon näkökulmasta

1. EU-tasolla itäraja on noussut strategiseksi kysymykseksi. Pohjois-Savo on kartalla osa itäraja-aluetta.
2. Rahoitusmahdollisuudet voivat kasvaa merkittävästi, mutta kilpailu on kovaa.
3. Kansallisen tason ratkaisut (kannustimet, valtiontukijoustot) ovat ratkaisevia. On toinen kysymys haluaako Suomi ottaa niitä käyttöön.
4. Osaamiskeskittymät, kuten Savilahti, ovat keskeisessä asemassa EU-narratiivissa.

Seuraava vaihe on käytännön toimeenpano: ohjelmointi, rahoitusehdot, hankekehitys ja kansalliset linjaukset.

Pohjois-Savon kannalta olennaista on varmistaa, että alueen vahvuudet - ruokajärjestelmä, biotalous, terveys- ja bioteknologia, energiaratkaisut, koulutus- ja tutkimusinfrastruktuuri - asemoidaan osaksi tätä eurooppalaista kokonaisuutta.

Resilienssistä on tulossa uusi aluepolitiikan kehys. Nyt ratkaistaan, miten vahvasti itäiset alueet pääsevät sitä itse määrittämään.

Tytti Määttä
Pohjois-Savon maakuntajohtaja