Uskonnon ja politiikan sekoitus voi viedä myös vasemmalle

Maailmanhistoria on täynnä yllättäviä yhteyksiä ja monimutkaisia vaikutussuhteita: Jos esimerkiksi tulivuori Etelä-Amerikassa ei olisi purkautunut keskiajalla, Suomi olisi nyt roomalaiskatolinen maa, ja jos keisari Kaarle V ei olisi pitänyt tädistään, Iso-Britannia olisi roomalaiskatolinen myös. Ilman näitä sattumuksia maailmantalous ja kansainväliset suhteet näyttäisivät nyt hyvin toisenlaisilta. Yksittäiset taloudelliset, maantieteelliset, sosiologiset ja psykologiset ilmiöt saattavat näyttää tapahtumahetkillään vähäisiltä, mutta jos ne osuvat oikeaan aikaan ja paikkaan, niillä voi olla odottamattoman laajamittaisia seurauksia.

Tutkin väitöskirjassani, kuinka mainitut ilmiöt vähensivät varhaismodernina aikana (1400-luvulta 1700-luvulle) uskonnollisten instituutioiden vaikutusvaltaa Euroopassa ja kuinka se edesauttoi kapitalistisen talouden syntyä. Aikakauden voi nähdä rakenteellisena muutoksena, jossa taloudelliset intressit ottivat uskonnollisten arvojen paikan. Aineellisen hyvinvoinnin lisääntyminen ja tieteen kehitys eivät ole kuitenkaan johtaneet uskonnon katoamiseen - vastoin monien 1900-luvun tutkijoiden odotuksia. Viime vuosikymmenien talouskriisit ovat myös osoittaneet, että kapitalismi ei ehkä sittenkään ole paras ja lopullinen järjestelmä, vaikka asia saattoi kylmän sodan jälkeen länsimaissa näyttää siltä.

Olemme näkemässä uudenlaisen antikapitalistisen teologian synnyn.

Ei ole kuitenkaan sanottua, että kapitalismin kriisi johtaisi väistämättä joko uskonnon vastaisen kommunismin paluuseen tai fundamentalistisen oikeiston valtaannousuun. Taloudelliset olosuhteet ovat jatkuvassa muutoksessa, ja niillä on yhteys maailmankatsomusten muovautumiseen. Uskonto on osoittanut elinvoimaisuutensa ja mukautumiskykynsä kulttuurisena, älyllisenä ja sosiaalisena voimana, mutta myös sosialismi on alkanut herättää länsimaalaisissa uudenlaista positiivista kiinnostusta.

Nämä kehityskulut eivät ole keskenään ristiriidassa. Taannoinen Zohran Mamdanin - shiialaisen muslimin ja demokraattisen sosialistin - vaalivoitto New Yorkissa on tästä hyvä esimerkki. Mutta uskonto ei ole ainoastaan yhteensopivaa sosialistisen politiikan kanssa; se voi myös inspiroida edistyksellistä yhteiskunta- ja ympäristöajattelua. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa vapautuksen teologiat sekä viime vuosikymmeninä yhä enemmän huomiota saanut ortodoksinen ekoteologia. Väitöstutkimukseni tarkastelee eräitä viimeaikaisia filosofeja, jotka ovat teksteissään osoittaneet kapitalismin lyhytkatseisen ja häikäilemättömän voitontavoittelun sekä kristillisen arvo- ja todellisuuskäsityksen ristiriidan.

Olemme näkemässä uudenlaisen antikapitalistisen teologian synnyn nyt, kun kylmän sodan ajan ideologiset vastakkainasettelut ovat jääneet tarpeeksi kauas menneisyyteen. Marxilaisittain voisi sanoa, että uskonnollinen ajattelu ja sosialistinen politiikka ovat etsimässä synteesiä. Jää nähtäväksi, kuinka merkittäväksi poliittiseksi voimaksi se muodostuu.

J. J. Rintala
Kirjoittaja on uskontotieteen väitöskirjatutkija Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Hänen tutkielmansa työnimi on The Resurgence of Premodern Metaphysics as Radical Anticapitalist Politics.

Kuva: Tiina Tulkki