”Pitkään tiede vain unelmoi kantasolujen kasvattamisesta, mitä nyt teemme”

"Pitkään tiede vain unelmoi kantasolujen kasvattamisesta, mitä nyt teemme"

Väestö ikääntyy monissa teollisuusmaissa, ja siinä riittää pohdittavaa poliitikoille ja eri alojen tutkijoille.

Ikääntymisen vaikutukset ovat myös Helsingin yliopiston professorin työpöydällä.

Jos ikääntymisen biologisia vaikutuksia voisi hidastaa, yksilöt ja yhteisöt säilyttäisivät paremman toimintakyvyn. Keinoja siihen voi ennen pitkää tarjota kantasolututkimus, jota Katajisto tutkimusryhmineen tekee paraikaa.

Katajisto on tutkinut pitkään kantasolujen vaikutusta solujen uusiutumiseen.

- Aiemman rahoituskauden aikana löysimme tavan kasvattaa laboratoriossa lihaksen kantasoluja. Aihe osoittautui niin monitahoiseksi mutta tärkeäksi, että sitä piti tutkia lisää. Läpimurto-rahoitus on tarjonnut minulle aikaa keskittyä tähän projektiin.

Läpimurto-rahoitus on Helsingin yliopiston professoreilleen myöntämä vuoden mittainen rahoitus, jonka turvin professori voi keskittyä korkeintaan vuoden ajan tutkimuksen tekoon tai opetuksen kehittämiseen. Rahoitus on perustettu LähiTapiolan 900 000 euron lahjoituksella.

Katajisto on yksi ensimmäinen rahoituksen saaneista professoreista.

Kantasolujen toiminta muuttuu ikääntyessä

Kantasolututkimus antaa vastauksen esimerkiksi mysteeriin, miksi kudosvauriot eivät korjaudu vanhoilla ihmisillä samaan tapaan kuin nuoremmilla.

Jos vanhus kaatuu, murtuman saaneen luun korjaantuminen vie aikaa. Sama koskee kaikkia kudoksia - toipuminen tavallisista ihon haavoista, lihasvaurioista, tai vaikkapa rankoista syöpähoidoista hidastuu iän myötä.

Syyt liittyvät kudoksia uudistaviin ja korjaaviin kantasoluihin.

Katajiston ja hänen ryhmänsä tutkimuksissa on selvinnyt, että tarkalleen kyse on elimistön kantasolujen aineenvaihdunnasta ja käyttäytymisestä. Kantasolut ovat elimistön soluja, jotka eivät itse suoraan osallistu kudosten toimintaan, mutta tuottavat erilaistumisprosessin kautta kudoksen toimintaan erikoistuneita soluja, kuten lihassoluja.

Ikääntyminen kuitenkin vähentää kantasolujen määrää, eivätkä jäljelle jääneet kantasolutkaan enää korjaa kudoksia yhtä tehokkaasti. Olisi siis arvokasta löytää keinoja lisätä kudoksien uudistamisesta vastuussa olevien kantasolujen määrää.

- Suomen Akatemian huippuyksikössämme me kehitimme uudenlaisia tapoja kontrolloida tiettyjen kantasolujen aktiivisuutta niiden metabolian kautta. Yksi löydös tarjosi mahdollisuuden tuottaa suuria määriä lihaksen kantasoluja, vaikka sitä on pidetty aiemmin mahdottomana.

Onnistuminen kantasolujen kasvattamisessa johti uusiin löydöksiin, ja juuri niiden testaamisen ja jalostamisen parissa Katajisto työskentelee nyt.

- Toivon, että kaiken kertyneen tiedon myötä pystymme lopulta turvallisesti joko lisäämään kantasolujen määrää suoraan kudoksessa, tai palauttamaan potilaan omia, kehon ulkopuolella kasvatettuja, kantasoluja takaisin potilaan kudoksiin niin, että ne korjaavat vaurioita kuin nuoressa.

Ei mahdollisimman pitkä mutta mahdollisimman hyvä

Ikuisen nuoruuden lähdettä kantasolututkimukset eivät etsi, Katajisto sanoo.

Tutkijat tahtovat selvittää, voisiko täysin uudenlaisillakin keinoilla varmistaa, että ikääntyvällä on mahdollisuus jatkaa aktiivista ja osallistuvaa arkea.

- Lihasten näivettyminen ja voimattomuus on yksi arkea iän myötä hankaloittava tekijä, joka lopulta johtaa siihen, että vanhukset tarvitsevat ympärivuorokautista apua.

Ikääntymisen biologian tutkimus tietää, että lihasmassan ylläpitäminen on yksi tärkeimpiä keinoja hidastaa toimintakyvyn hiipumista.

Ennen tulevaisuuden kantasoluhoitoja on liikunta toimintakyvyn ylläpitoon "kaikki kaikessa", Katajisto sanoo. Liikunnan lisäämisessä ei ole kyse vain tylsästä terveysneuvosta vaan siitä, että liikunta muuttaa soluja ja niiden aineenvaihduntaa. Jos 70- tai 80-vuotiaalla on hyvin lihasmassaa, muuttaa se kehon metaboliaa niin, että koko keho ikääntyy biologisesti hitaammin.

- Johtuen luonnossa elävistä lajeista, jotka eivät näytä vanhenevan, ei ikuisessa elämässä ole meille tutkijoille mitään epäluonnollista - onhan meidän ihmistenkin sukusolulinja ikuinen jälkeläistemme kautta. On kuitenkin hyvä kysymys, onko ihmisen eliniän pidentäminen nykyisestä millään tavalla tavoiteltavaa.